Kirvun Koprien sukuseuramatkan yksi tarkoitus oli tutustua Karjalan kannaksella käytyihin talvi-ja jatkosodan taisteluihin ja taistelupaikkoihin. Lisäksi tällä kulttuurimatkalla käytiin suvun jalanjäljillä Käkisalmessa, Kirvun Sairalan kylässä ja Räisälässä. Sukuseuramatkan ensimmäinen sotahistoriallinen kohde Karjalan kannaksella oli Summa. Summan Majajoen lähellä poistuimme linja-autosta itikoiden ahdistellessa. Metsän keskellä oli kivi ja siinä muistolaatta. Sen lähellä sijaitsi valkoinen risti, jossa oli teksti traagisesta sotatapahtumasta. Talvisodassa tällä paikalla Summassa venäläisten ampuma tykistökranaatti tuhosi JR 15:n 5 komppanian III joukkueen korsun 21.12.1939.

Tässä täysosuman saaneessa korsussa (kuoppa yllä) oli 21 kalvolalaista miestä, joista 19 kuoli ja vain kaksi käytävässä ollutta pelastui haavoittuneina. Tapaninpäivänä kaatuneet siunattiin korsuhautaan, jonka raunioille oli pystytetty koivupuinen risti. Jatkosodan aikana vuonna 1942 vainajat tuotiin kotiseurakunnan kirkkomaalle.

Seuraavaksi siirryimme päätieltä kolmensadan metrin päässä sijaitsevalle Summan muistomerkille ja sen takana olevalle kenttähautausmaalle. Matkan johtaja Seppo Kopra kertoi ansiokkaasti Summasta ja Summan taisteluista, Summa sijaitsee Karjalan kannaksen länsiosassa ja se kuului osana Mannerheim-linjaan. Summassa käytiin kiivaita taisteluja talvisodan aikana erityisesti joulukuussa 1939 ja helmikuussa 1940 neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen aikana.

Summan taistelut alkoivat Summan kylässä 17. päivänä joulukuuta ja kestivät aina 22. päivään joulukuuta 1939. Tällöin puna-armeija kärsi raskaita tappioita. Yleensä hyökätessään neuvostopanssarit tunkeutuivat ensin suomalaisten asemiin. Sen jälkeen jalkaväki pyrki tulemaan perässä. Kuitenkin suomalaiset kykenivät tykistötulella ja tehokkaalla jalkaväkitulella pitämään puna-armeijan jalkaväen ja panssarivoimat erillään. Jalkaväki tuhottiin viimeistään piikkilankaesteille ja etulinjan yli tulleet panssarit tuhottiin polttopulloilla ja kasapanoksilla.

Summan kenttähautausmaa

Talvisota kesti 105 päivää. Sodan loppupuolella helmikuussa 1940 puna-armeija valmistautui kolmen divisioonan voimin suurhyökkäykseen Summassa. 1.2. alkoi voimakas venäläisten tykistötoiminta Summan lohkolla. Venäläiset tekivät myös tiedusteluhyökkäyksiä. Niiden tarkoitus oli löytää suomalaisen 3. Divioonan heikot kohdat tulevaa päähyökkäystä varten. Tykistötoiminnan ohella venäläinen jalkaväki hyökkäili panssareiden tukemana vuorokauden kaikkina aikoina. Myös lukuisat lentokoneet möyhensivät etulinjaa. Suomalaiset joutuivat öisin korjaamaan rikkimenneitä asemia ja päivisin torjumaan neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Tästä syystä eturintaman suomalaissotilaiden fyysinen kestokyky joutui äärirajoille juuri ennen venäläisten päähyökkäyksen alkua. Päähyökkäys alkoi 11.2. klo 8.40 rumputulella ja venäläiset saivat vallattua Poppiuksen linnakkeen. Pian 13.2. venäläiset saivatkin panssariensa ansiosta Summan Lähteen lohkolla ratkaisevan läpimurron, mikä oli lopulta 6 kilometriä syvä ja 2-3 kilometriä leveä Avuksi saatiin 5. Disioona, mutta sillä ei enää ollut tilanteen kannalta merkitystä. Lopulta tuli päämajasta Mikkelistä käsky 2. armeijakunnalle, että joukot voivat vetäydyä väliasemaan Viipurin eteläpuolelle.

Summan taisteluissa kentälle jääneiden muistomerkki

Koprien sukuseuramatka jatkui kohti Kiviniemeä ja Pyhäjärveä. Kiviniemessä (Losevo) pysähdyttiin ihailemaan luonnontilaisen Vuoksen pauhua ja useimmat tekivät viimeisiä ostoksia ennen majoittumista Pyhäjärven Musakkaan.

Kirvun Koprien sukuseuramatkan toisena päivänä siirryttiin Pyhäjärven Musakan mukavasta majoituspaikasta linja-autolla Laatokan rantaan. Tien loppuosa Sortanlahteen oli varsin röykkyinen. Sortanlahden rannikkoseudulla ei ollut kallioita kuten Sortavalassa. Rannassa odotti Konevitsa-niminen alus täynnä venäläisiä viikonlopunviettäjiä. Laivamatka kesti puolisen tuntia ja pian näkyivät Konevitsan kirkon siniset kupolit. Seurasimme ryhmämme mukana opastettua retkeä saarella. Tärkein kohde oli itse luostarikirkko, mikä oli nyt päällisinpuolin korjattu. Kirkon sisäänkäynnin edessä Koprien sukuseuramatkan vanhin osallistuja esitti laulun "Konevitsan kirkonkellot". Pääkirkon alakerrassa on myymälä, puisessa sivurakennuksessa kahvila ja pikkumyymälä. Laivarannasta saa myös, kahvia, teetä ja makeisia. Itse Konevitsa-laivasta ei voinut ostaa mitään.

Sortanlahden laiturissa Konevitsa-niminen alus lähdössä luostarisaarelle

Olin lukenut historiasta, että Konevitsan luostarisaarella oli 1940 ja sen jälkeen testattu torpedoja vaikka tämä pyhä saari on yli 700 vuotta vanha. Sotilaat eivät kunnioittaneet edes vainajia vaan olivat tasoittaneet Konevitsan vanhan hautausmaan ja tehneet siitä jalkapallokentän. Venäjän vapautumisen myötä saari luovutettiin ortodoksiselle kirkolle ja jälleenrakennustyö pääsi käyntiin 1990-luvulla. Vihdoin vuonna 2003 Konevitsan skiitta korjattiin. Muuta remontoitavaa on paljon ja rahaa vähän. Luostarin kirkon pääsali on kokonaan korjattu kuten kirkon kupolitkin, mutta yläkirkon entisöinti on vielä pahasti kesken vuonna 2010.

Konevitsan saaren pääkirkko

Kuuntelimme Konevitsan yläkirkossa kolmen munkin ortodoksista laulua liikuttuneena. Itse kirkko on helmi tässä ympäristössä, jossa on sotaväen jäljiltä erittäin runsaasti korjattavaa ja siistittävää.

Konevitsan kirkon toista kerrosta remontoidaan 2010

Konevitsan rannoilla makaa monenlaista rojua ja roskaa mitä kauemman laivarannasta turisti eksyy. Paluumatkalla Konevitsasta Sortanlahteen sää parani ja pääsimme alakannelle istumaan. Illaksi palasimme Pyhäjärven Musakkaan, paistoimme makkaraa, saunoimme ja pidimme ohjelmallisen illanvieton.

Tällä sotahistoriamatkalla tutustuttiin Karjalan kannaksen sotamuistomerkkeihin ja talvi- ja jatkosodan taisteluihin. Toisena päivänä ajettiin Pyhäjärven Musakasta kohti Laatokan rantaa. Osa sukuseuralaisista siirtyi autolla kohti Taipaleen taistelupaikkoja. Tie oli huono, joten vain osa pääsi Taipaleeseen asti. Taipaleenjoki on itä-kannaksella.

Talvisodassa Taipaleessa käytiin kovia taisteluja. 7.12.1939 Eversti Blick komensi Taipaleessa 10. Divisioonaa. Tämä divisioona torjui iltaan asti kestävissä taistelussa venäläisten suurhyökkäyksen. Viimeiset Taipaleen pääaseman etupuolella taistelleet joukot vetäytyivät sen taakse. Sen jälkeen neuvostotykistö aloitti Taipaleen asemiin viikon kestävän rumputulen. Joulukuun 15. päivänä vahvennettu neuvostodivisioona ryhtyi aamulla voimakkaaseen hyökkäykseen. Kirvesmäen puolustus kesti, mutta Terenttilässä puolustus horjahti. Seuraavana päivänä rintama saatiin kuitenkin tiivistettyä. 25.12.1939 vahvennettu neuvostodivisioona hyökkäsi Suvannon yli. Patoniemessä ja Valossulassa hyökkäykset lyötiin takaisin, mutta Keljan taistelut kestivät 27.12. asti, jolloin karjalan erillinen 6.pataljoona heitti syntyneessä käsikähmässä ylitulleen venäläisrykmentin takaisin. Suvannon jäälle jäi makaamaan toistatuhatta kaatunutta. Talvisodan loppuvaiheessa 20.2.1940 Taipaleen Terenttilässä neuvostojoukot mursivat puolustuksen, mutta suomalaiset valtasivat vastaiskulla etulinjan takaisin.

Vanhoille Taipaleen taistelupaikoille oli vaikea päästä eikä siellä ole enää paljon nähtävää - kenttähautausmaan lisäksi. Lähempänä Sakkolaa sijaitseva Keljan taistelun muistomerkki on saavutettavissa vielä tavallisellakin autolla. Ainut tie Taipaleeseen on erittäin huonokuntoinen ja sitä voi kulkea ainoastaan maastoautolla tai Ladalla.

Taipaleenjoen tunnetuimman sotahistoriallisen jäänteen eli Niittykasematin jäänteet on hävitetty (kuva yllä) ja venäläiset ovat ottaneet kauniin Taipaleenjoen rannan henkilökohtaiseen virkistyskäyttöönsä.

Jatkosodassa 1941-44 Tali-Ihantalassa käytiin hyvin ratkaisevat taistelut Suomen itsenäisyyden kannalta. Tali-Ihantalan kylä ja kirkonmäki sijaitsee 8-14 kilometriä Viipurista pohjois-koilliseen. Tällä käytiin Pohjoismaiden suurin taistelu kautta historian. Alueella oli kesä-heinäkuussa 1944 noin 150 000 venäläissotilasta ja 50 000 suomalaissotilasta sekä tykistöä, panssarivaunuja ja lentokoneita. Täällä Suomen armeija pysäytti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen. Kesäkuun lopulla 1944 suomalaiset keskittivät alueelle 50 000 miestä, runsaasti tykistöä ja jonkin verran panssareita (rynnäkkötykkipataljooona). Suomalaisten kenttätykistö pystyi ampumaan jopa 250 tykillä samaan neuvostojoukkojen asemaan. Talin silta räjäytetiin taivaan tuuliin ennen venäläisen jalkaväen saapumista. Kovimpana taistelupäivänä 3.7.1944 tykistö ampui jopa 12 000 laukausta.

Ihantalan taistelumaastoa Karjalan kannaksella 2010

Ihantalan maasto (kuva yllä) koostui sillan takana olevasta isoja lohkareita sisältävästä taistelumaastosta. Isojen lohkareiden takana moni taistelija oli yleeensä suojassa tulitukselta. Neuvostopanssareita vastaan lähetettiin panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoona, mikä tuhosi 40 neuvostopanssaria Tali-Ihantalan taistelussa. Neuvostojoukkojen pysäyttämisen kannalta hyvin ratkaisevassa osassa oli saksalainen lento-osasto Kuhlmeyn. Sen koneet lähtivät yleensä Immolan ja Lappeenrannan kentiltä ja ne pommittivat tehokkaasti vihollisryhmittymiä, panssarivaunuja ja huoltolinjoja.

Talvisodassa 1939-40 Tali-Ihantalassa taisteltiin varsin vähän. Sodan loppuvaiheessa 10.3.1940 Talin alueen taka-asema murtui ja puolustus joutui vetäytymään Konkkalanvuoren tasalle. Talin alueella neuvostojoukot tunkeutuivat Portinhoikkaan, jonne hyökkäys pysäytettiin 1940.

Ihantalan taistelussa 1939-44 kuolleiden sotilaiden muistomerkki Ihantalan kirkonmäellä

Luovutetun Karjalan suurimpia kuntia oli Kirvu. Se sijatsi lähellä nykyistä Suomen itärajaa Karjalan kannaksella. Sairalan kylälle venäläiset antoivat nimen Borodinskoje. Suomalaisten omistuksessa ollessaan Sairala tunnettiin Sairalan opistosta ja Kirvun luonnonparantolasta, jotka sijaitsivat Torajärven rannalla. Sairalan opiston rakennus on olemassa ja se toimii majoitustilana.

Sairalan evankelinen opisto

Sairalan kylälle on tyypillistä korkeat mäet, kapeat luode-kaakkoissuuntaiset järvet ja jylhät hakkaamattomat metsät. Alueelle on rakennettu vanhojen suomalaistalojen sekaan venäläisiä jopa viisikerroksisia kerrostaloja sekä datsoja, jotka ovat pietarilaisten lomakäytössä. Muutama pieni kauppa on olemassa. Sairalan maatalouskolhoosi on lopettanut toimintansa joten työnsaantimahdollisuudet ovat paikallisille asukkaille olemattomat. Viipurista pääsee junalla Sairalan asemalle ainakin kerran päivässä. Tiestö kylässä ja lähiympäristössä on hiekkapohjaista eikä teitä juuri kunnosteta tai hoideta.

Sairalan asema

Entinen Kirvun kirkko ja hautausmaa. Kirvulaisia sotilaita kuoli talvisodassa eri taistelupaikoilla 104, yksi heistä oli Matti Armas Kopra. Jatkosodan aikana ensimmäinen sankarihautaus ja kaatuneiden muistojuhla pidettiin toukokuussa 1942 Kirvun kirkossa. Jatkosodassa 1941-44 menehtyneitä kirvulaisia sotilaita oli 226, eräs heistä oli Matti Kopra.